I believe I can fly

Innostuttiin eilen Reetan ja erään toisen kaverin kanssa sompailemaan ylös Puijolle, olihan talvisää mitä mahtavin!:) Olin ensin aikeissa lähteä hiihtämään, mutta jänistinkin koko aamun kestäneen lumisateen takia. Oli siellä kuitenkin koko joukko hiihtelemässä, kun ohi käveltiin :D

Tässä vähän maisemafiilistelyä :3

Tuota kohti pitäisi kavuta...

Oli pakko tehdä lumienkeli - kuten lokakuussakin, tällä kertaa perinteisellä tyylillä

?

I believe I can touch the sky!

Joo morjes

Pienikin ulkoilu tekee kyllä mielelle ihmeitä :D Sen verran hajottelee välillä lukemiset ja muut ajallaan hoidettavat työt...

Kuvat on ottanut Repsu omassa persoonassaan!

"Kenenkään muun kanssa en kantaisi televisiotasoa!"

Ah, liljoja! Ne kuuluu kyllä upeimpien kukkien joukkoon :) Kotikotona niitä kasvaa joka vuosi montaa eri sorttia. Näin talven tuiverruksessa (täällä on oikeasti talvi, lunta sataa ja pakkasta ainakin 10 astetta!) on hyvä muistella kesän länpöä ja väriloistoa ;))

Siispä päätin kokeilla piirrellä liljoja. Näistä tuli kortit kahdelle kummilleni, joilla molemmilla oli syntymäpäivät tässä parin viikon sisällä.

Liljat on siis piirretty piirustuspaperille vesiliukoisilla puukynillä, jonka jälkeen hieman vahvistin värejä siveltimellä ja vedellä. Äääriviivat piirsin tavallisella ohuella mustekynällä. Olisi ehkä kannattanut käyttää vesiväripaperia, sillä alempi pyrki valmiina hieman kupruilemaan teippauksestaan...

Taustana ja korttipohjana jälleen helmiäiskartonkia. Alemmassa kortissa tuli itse kukkasesta hieman liian iso, eikä korttipohjia löytynyt omasta valikoimasta kuin yhtä kokoa, joten piti hieman soveltaa ja leikata aukilevitetystä kaksiosaisesta iso neloönmuotoinen. Ihan kiva siitä tuli, vaikka kortin taitossauma vähän näkyykin, varsinkin tekstipuolella :P

Vuosiluvun opettelu on aina yhtä vaikeaa, nytkin tuli toiseen signeerattua -13 iloisesti mustekynällä, kunnes tajusin virheen :D Lisäksi kamera vääristeli kukkien värejä aivan kauheasti (etenkin alla olevassa kuvassa), kiitos punaisen värin ja huonon kuvausajankohdan ja -valaistuksen. Terälehtien kuuluisi olla jotakuinkin tummanlilanpunaisia, mutta kirkkaan sellaisia :D Tuosta ei kyllä tainnut kukaan saada mitään selvää..

Tässä vielä korttien keskinäinen kokoero...

Perjantaina tapahtui todellakin paljon, nimittäin meille tuli telkkari (!) :D Ostettiin sellainen minun sukulaisiltani, joille se oli käynyt tarpeettomaksi. Lauantaina käytiin sitten toisen kämppiksen kanssa hakemassa telkulle oma pöytä lammen toiselta puolelta. Kyllä, ollaan reippaita tyttöjä ja tulipahan tehokas aamujumppa tehtyä.Uusi perheenjäsen vihittiin käyttöön lauantai-iltana Putouksella ja Bond-leffalla kera lohkoperunoiden. Sen jälkeen ruutu on pysynyt visusti pimeänä, koska me ollaan ahkeria opiskelijoita.

Olen mm. paras valokuvaaja. Älä kysy.

On se vaan niin hieno!

Pinkit muumit

Kuopiolainen ystäväni vietti tuossa viime vuoden puolella pienimuotoisia tupareita. Pienen tuparilahjan kaveriksi piti saada aikaan jonkinlainen kortti ja päädyinkin tuttuun ja turvalliseen muumiaiheeseen - tiesinhän myös kortin vastaanotta(jien) rakastavan kyseisiä pikku otuksia.

Vanhan muumikalenterin piirroskuvat pääsivät taas hyötykäyttöön! Nuo kuvat ovat kyllä aivan ihania, olisi kiva jossain vaiheessa saada käsiin vähän kookkaampiakin versioita kuin nuo max A5 -kokoiset. Niitä voisi sitten vaikka seinille laitella esille... :3

Valkoreunaisen muumikuvan teippasin harmaalle kartongille kehystykseksi. Sitten kyhäelmä teipattiin vaaleanpunaiselle helmiäiskorttipohjalle ja pieni vaaleanpunainen timanttisydän koristeeksi. Voila!

Pikku miinus kortille - tajusin nimittäin juuri sen valmistuttua, ettei kortin vastaanottaja ole vaaleanpunaisen/pinkin värin ylin ystävä..! Noh, muumit onneksi tasapainottivat tilannetta, jolloin korttikin taisi olla ihan mieleinen :D

Olenko muuten vielä hehkuttanut liikaa helmiäiskartonkeja? En usko :D Helmiäiskartongit ovat nimittäin askartelijan siunaus, ainakin omasta mielestäni. Niillä saa minkä tahansa onnettomankin räpellyksen - esim. oman pikku piirustuksen - näyttämään juhlalliselta ja siistiltä. Eikä silloin tarvita hervotonta kasaa kaikenlaisia pikku koristeita, joiden kanssa tulee helposti ylilyöntejä. Yksinkertaisuus on kaunista.

Ps. Loma loppuu tänään, kääks! Tervetuloa harmaa arki...

Piirakkasukat

Tässä nämä lupaamani jalanlämmittimet, jotka neuloin Novitan sukkalehden Piirakkasukat-ohjeen mukaan. Päällistä koristaa hauska rypytystä muistuttava pitksikuvio :) Aluksi sukat ohjeineen näyttivät aika monimutkaisilta, mutta kuvion loogisuus selvisi pian. Ohjettakaan ei pian tarvinnut enää kun silmukkamäärien tarkastamiseen silloin tällöin sekä loppukavennuksiin :D Kantapää on ihan perinteinen ja vahvennettu.

Kuvio on minusta aika veikeä. Näytin sukkia mummolleni, joka kertoi neuloneensa joitain vuosia sitten aivan samanlaisia, jännää!

Tällä hetkellä työn alla ovat samaisesta sukkalehdestä valkoiset, pitkät palmikkosukat, saa nähdä valmistuvatko ne ikinä... :D

Vuoden eka postaus

Aika vaihtelevaa tämä vuodenvaihteen sää ollut :D Aattona saavuin Kuopioon ja täällä oli lunta :3 Sitten se muuttuikin loskan kautta vedeksi ja eilenkin 1. päivänä sateli vain vettä. Nyt alkoi näköjään taas lumisade... Voisi jo päättää!

Vuodenvaihde sujui mukavasti pienellä porukalla herkutellen (alla ihana makuyhdistelmä: kermatuulihatut + piparitaikina) ja pelaillen. Keskiyön lähestyessä siirryttiin sitten keskustaan. Ilta oli liian lyhyt, ihan unohtui tähtisädetikut ja ennustukset uudelle vuodelle.

Vuoden eka päivä sujuikin nukkuessa ja sohvalla löhötessä Taru Sormusten Herrasta -maratonin merkeissä :D Seurana oli tietysti arvoisa kämppikseni Repsu!

Pandalf

Hauskaa vuotta 2014 kaikille!:D