Minttuinen yllätyshuivi

Ostin tässä joku päivä sitä uutta turkoosia Nalle-lankaa ja mietin, mitä siitä syntyisi. Päädyin Minttumaari-huiviin, jota olen jo vähän  aikaan ihastellut (Repsunkin neulomana). Otin työhön 6 mm -pyöröpuikot ja kilistelin menemään. 

Ohje oli tosi yksinkertainen ja huivi valmistui aika nopeasti. Puikkokoko oli justiinsa hyvä, huivi pingottui tosi nätisti ja kuvio erottuu hyvin. Tällä kertaa oikeasti kastelin huivin vettävaluvaksi ennen pingotusta, aikaisemmin suihkin suihkepullolla jälkeenpäin. Tuli todettua, että tämänkertainen ohjeissakin neuvottu tapa on kyllä parempi. Huivi on helppo pingottaa ilman turhaa kiskomista ja kuviokin asettuu paremmin ja selvemmin nähtäväksi :D Pingotuksen jälkeen suihkuttelin vielä huivin läpi ihan varmuuden vuoksi.

Huiviin taisi tulla ohjetta vähemmän kuvion toistoa, koska sekosin nopeasti laskuissa ja kierrosten laskeminen osoittautui melko haastavaksi. Luuisin kuitenkin, että toistin kakkoskaaviota ehkä 8 kertaa (?) ja näin huivista tuli juuri oikean kokoinen :)

Enää piti keksiä mihin tai kenelle sen laitan, hetken miettimisen jälkeen päädyin ystävääni Anniin, huivihan on ihan hänen näköisensä! Osoite piti vain kysyä ja huivi paketissa postiin, tänään se oli jo päässyt perille, ainakin iloisesta viestistä päätellen 8)

Harkka on jo yli puolenvälin kukapa uskois. Enää viisi viikkoa?! Mutta ei hätää, onneksi on vielä kesätyöt senkin jälkeen ;) Kesää kohti mennään, olen jo jonkun aikaa kulkenut sinnikkäästi kevättakissa huolimatta aikaisten aamujen pikkuisista pakkaslukemista...

Vihannekset

Blogissa on taas ollut aika hiljaista, koska työpäivät vie suurimman osan päivästä, lisäksi aamuisin on ollut aika kylmää joten bussissa neulominen ilman hanskoja ei ole huvittanut... Neuloin tuossa pinkit polvisukat, mutta toisen sukan teko lopahti kärkikavennuksiin - hyvään kohtaan siis. No, ehkä saan sen tässä joku päivä vielä pääteltyä.:') Enemmän mielenkiintoa on sen sijaan vienyt yksi turkoosi huivi...

Äidin merkkipäivän lahjaksi löysin Pentikiltä viimekesäistä aivan ihanaa kuosia olevan tarjottimen. Tiesin myös heti, että myös äiti tykkäisi siitä - ja nappasin kaveriksi keväisen keittiöpyyhkeen, joka kyllä sopisi yhtä hyvin pöytäliinaksi. Eihän sellaista kaunokaista raaski laittaa tahrittavaksi!

Noh, sitten keksin tehdä kortinkin teemaan sopivaksi ja maalasin (melko pikaisesti) vähän vihanneksia ja eikun vaan kiinni korttipohjaan :D Joku tommonen kuva voisi olla hauska keittiöpyyhkeenä tai tiskirättinäkin...

Kävin viimeviikonloppuna piipahtamassa Savon maisemissa tapaamassa ystäviä. Oli kyllä ihana nähdä pitkästä aikaa :3 Se 1,5 päivää oli kyllä aivan liian lyhyt aika, vaikka ehdittiin käydä shoppailemassa ja minä kämpillä kurkkaamassa, että seinät on vielä pystyssä. Ja olihan ne, heti olisi tehnyt mieli jäädä sinne hyörimään ja pyörimään :D Tosin asuinkumppanit puuttuu, joten ois siellä ollu aika tylsää istuskella yksinään...

Onnistuin muuten missaamaan hienon auringonpimennyksen, josta kaikkialla hypetettiin niin kovasti!8( Sen siitä saa kun käy töissä neljän seinan sisässä tilassa, jossa ei ole ikkunaa ja säntäilet ympäriinsä niin että ajantaju on ihan hukassa koko ajan :') Ensi viikolla olisikin taas osastoja tiedossa.

Pikkuleipiä tässä tilanteessa! No, ehkä yksi

Taas muumisitaatti otsikossa! Varmaan alitajuntaa kismittää, kun jätettiin Reetan kanssa jaksojen katsominen kesken kun alkoi olla vain uudempia tyhmempiä jäljellä... :D Aihe ei ole ainakaan ihan puskasta revitty, koska muumeihin liittyy mys serkun synttärikortti. Nämä kaksi ovat tammikuisen korttispurtin tuotoksia, kun tehtailin kerralla ennätysmäärän 7 (jos ei lasketa joulukortteja mukaan).

Tykkään kauheasti noista ekokartongeista! Samoin kuin noista pilkullisista papereista, tekisi mieli vaan säästää ja säästää niitä... Kissakortin kisut on vanhoilla ja aika keskinkertaisilla vesiväreillä sudittu joskus syksypuolella.

Harjoittelu on edennyt huimaa vauhtia, nyt on jo kuudes viikko menossa eli ollaan melkein puolivälissä 8) Aika menee ihan liian nopeasti, tosin onneksi on vielä kesän verran jatkoaikaa. Tällä viikolla olen päässyt osastolle tiirailemaan ja tutustumaan ympyröihin siellä, tosi jännää! Herätys klo 5.20 on kyllä aika aikaisin (bussi lähtee klo 6.10), mutta iltapäivällä pääsee vastapainoksi mukavan ajoissa kotiin :)

Nyt saan vähän aikaa pitää SINISTÄ työtakkia, mikä on aika historiallista - tähän mennessä olen ollut aina valkoisissa lukioaikojen kesätöistä asti !!!

"Talomaalin tähteitä, on siinä taitelija!"

Olen jo jonkun aikaa haaveillut uusista, isommista vesiväreistä. Parisen vuotta sitten olin ostanut  Winsor & Newtonin taskukokoisen vesiväripakkauksen, ja se on aivan ihana. Siinä oli kuitenkin vain 12 väriä, joten koko ajan sai olla sekoittelemassa niitä keskenään. Eilen ostin itselleni 24 värin paletin samalta merkiltä ja se on upea! Paketti oli sopivasti alennusksessa ja lisäksi askartelu- ja taitelijatarvikkeista sai vielä -15 % sinä päivänä, kätevää!

Paketin ainoa miinuspuoli on ehkä se, ettei siihen kuulunut omaa sivellintä. No, onneksi minulta löytyy ihan kelvollisia vanjoha suteja :) Olen eilisestä lähtien vain ihastellut ja silitellyt näitä, äsken pääsin kunnolla kokeilemaan maalausta jee! 

Alla näkyy pakettien huvittava kokoero... Pieniä voi toki käyttää edelleen, ne on ihan  kätevät kuljetella mukana ympäriinsä 8)

Taskukalenterini muuten hävisi yliopistolla joskus joulun tietämillä, ja surin ja etsin sitä monta viikkoa paikoista, joihin uskoin sen unohtuneen. Pari viikkoa sitten yhdeltä tutulta tuli viestiä, että hän oli löytänyt kalenterini - samaisesta luentosalista, jonka olin kontannut läpi useaan kertaan pitkän aikaa sitten! Sain kalenterini sen välissä olleet pikku muistot takaisin, jee!:D Jännä, miten ihan pienet jutut tekevät iloiseksi :)

Olin saanut toisen kaverini tarpeettoman kalenterin käyttööni ja nyt täydensin sitä vanhan kalenterin sisälmyksillä. Koristelin kannenkin timanteilla, helmillä ja haaraniiteillä vähän edellisen yksilön tyyliä jalostaen.

Toivotan kaikille hyvää naistenpäivää!

Keväthuivi

Ullan Myrskylintu on aivan täydellinen huivi. Päätinpä siis tehdä 

yhden myös itselleni. Tällä kertaa värinä raikas vaaleanvihreä samasta langasta kuin edelliselläkin kerralla,  mutta vahingosta viisastuneena 5,0 mm pyöröpuikoilla. Tällä kertaa noudatin kokonaan ohjetta, eikä tarvinnut ruveta soveltamaan.

Isompien puikkojen vaikutus on ilmiselvä - huivi yltää puoleenselkään, kun taas edellisestä versiosta tuli vähän lyhyempi yhdestä ylimääräisestä kierroksesta huolimatta.

Ylemmässä kuvassa näyttää muuten vähän siltä, että mun ponnari olis vaan niskaan asti :D Mutta en oo (vielä) leikannu niitä ;))

Ompelukuume iski, tekis mieli koko ajan surautella kaikkia ihania pussukoita kaikista ihanista kankaista... Kevättä on ilmassa!8)