Olipa kerran tuparit

Vanhoilla jutuilla on hyvä ruveta herättelemään blogia taas henkiin :D Kaverini vietti tupareita elokuussa, ja tämä (melko keväinen) lintukortti tuli tuparilahjan kaveriksi. Kuva syntyi muutamassa minuutissa puukynillä ja mustalla piirustustussilla. Taustana jälleen ekokartonkipohja.

Nyt kun näitäkin kuvia katselee näin pari kuukautta myöhemmin, niin ai että kun ihana kesäinen auringonpaiste! Nytkin on kyllä aurinkoista ja nättiä, mutta ihan erilaisella fiiliksellä :D

Leivoin vielä ekstrana Carmelitas-neliöitä viemisiksi. Ohje löytyi kesällä työkaverin ansiosta Me Naiset -lehdestä. Neliöihin tehdään murutaikinapohja käytännössä jauhoista, kaurahiutaleista ja voista. Päälle laitetaan purkillinen kondensoitua, karamellisoitua maitoa ja puoli levyllistä suklaata - päälle ripotellaan osa taikinamurusta. 

Tämä oli ensimmäinen kerta kun itse tein ohjeen mukaan ja onnistuinkin ostamaan vahingossa ei-karamellisoitua kondensoitua maitoa.  Hyviä tuli näinkin, mutta maito upposi taikinaan ja neliöistä tuli kuivempia ja tiiviimpiä kuin karamellisoidulla maidolla. Karamellisoitu versio on kutakuinkin valmista kinuskia ja joka muodostaa paksun ja ybermakean kinuskikerroksen neliön väliin. Tällä tavalla neliöistä tuli puolivahingossa oikein hyviä naposteltavia :D

Yhdestä annoksesta tulee pieni pellillinen neliöitä, mutta syömistä riittää - nämä ovat melko tuhteja minunkinlaiseni sokerihiiren makuun... :D

Opintojen päästyä vauhtiin syyskuussa on aika vain hujahtanut ohi (kohtahan on jo joulu?) :D Välillä tuntuu, ettei vuorokaudessa ole tarpeeksi tunteja. Pikkuhiljaa olen tässä myös elvytellyt neulomisintoani, niistä lisää sitten myöhemmin...  ;) Puolitoista viikkoa on myös kulunut uuteen kampaukseen tottuessa, aika radikaalisti lähti senttejä viime kampaajakäynnillä.

Hienosti tarkennettu koivuun, Repsu ;D

Kesäheinä

Tämä huivi valmistui jo kuukausi sitten, mutta nyt se on myös täällä!:) Malli on sama Marina kuin yhdessä aiemmassa tekeleessä. Nyt valitsin kuitenkin ohuemman langan: Schachenmayr nomotta Rheuma Thermal Wolle - vanhempi versio langasta Fine Wool. 

Löysin Helsinginreissulla sattumalta aivan yhden ainoan kerän tätä ihanaa hennonvihreää lankaa. Onneksi Kotkasta löytyi parin päivän päästä kerälle kaveri ja sain huivin aikaan 8)

Koska lanka on ohuempaa ja käytin 4mm-pyöröpuikkoa, pääsin toistamaan kuviota n. 10 kertaa, kunnes huivista tuli sopivan kokoinen. Rakastan tätä huivia! Nyt vietän neulomisen osalta ilmeisestikin jonkinlaista luovaa taukoa, hups... :P

Tällä välillä olen ehtinyt valmistua ihan kokonaan - maanantaina pääsin vaihtamaan pois opiskelijan varmennekorttini, jesjes!:D Kesäkuu on hujahtanut ihan hetkessä ohi, varsinkin kun varsinaisia kesäsäitä on saanut odotella... Muutama nätti päivä on onneksi osunut kohdalle ja juhannus kului rauhallisissa merkeissä mökillä pienestä kesäflunssan aiheuttamasta takapakista huolimatta.

Vivat academia, vivant professores!

Onnea kaikille ylioppilaille ja vastavalmistuneille! Itse en ole tänä keväänä menossa ylioppilasjuhliin, mutta yhdet valmistujaiset kyllä olisi luvassa 8) Omat pienimuotoiset valmistujaiseni kahvittelen sitten jossain vaiheessa. Keskiviikkona nimittäin tupsahti tutkintotodistus postilaatikkoon ja meikäläisellä on ammatti (!!!), tosin laillistusta vaille...

 Muutama korttitilaus tuli viikonlopulle ja tällaiset sain pyöräytettyä. Ensimmäinen on ystäväperheen tyttärelle ja toinen miespuoliselle lakitettavalle. "Tyttömäinen" kortti oli helppo tehdä - toteutin sen hyvinkin samaan tyyliin kuin pari vuotta sitten ystäväni kortin. Tuli sievä!:)

Kortti miespuoliselle juhlittavalle sen sijaan on minulle haasteellisempaa, jotenkin kummasti tuo materiaalivarastokin koostuu pääosin kaikista hempeistä väreistä ja materiaaleista. Mutta onnistuinpas kuitenkin saamaan aikaan hienostuneen tyylikkään ylppärikortin, joka sopii annettavaksi kenelle vain! Vähän kyllä mietin tuota pitsihtävää reunusta, mutta tulin kuitenkin siihen tulokseen, että se vähän pehmittää korttia muuten hallitsevaa mustuutta ja on siksi ihan passeli:)

Korteissa on muuten ainoastaan lakit omaa piirustusta, muuten käytössä valmiit tarvikkeet. Lakkien lyyrina toimivat pienet helmenpuolikkaat. Mutta nyt, täältä tullaan Tallinna! 8)

Viidakkomuumi

Toukokuu on hujahtanut ihan hetkessä ja kesä on ihan ovella (!!). Olen tässä koittanut jälleen herätellä melkoisen ailahtelevaa lenkkeilyintoani, kummasti sitä motivaatiota löytyy kun aurinko vähänkin paistaa :D Tänään tein ekan yo-kortin ja tuntuu entistä enemmän kesältä:) Valitettavasti itse kevätjuhlapäivä menee meikäläiseltä ohi työporukan retken takia. 

Hauska viidakkomuumi-aiheinen kortti sai alkunsa vuoden 2014-perhekalenterin kuvituksesta (veikkaisin villisti, että joku kesäkuukausi kyseessä). Löysin varastoistani mätsäävän lehtikuvuoisen ekopaperin taustalle ja ei kun lisäämään vähän harmaata kehyksiin ja pikku timantteja Onnea-tekstin kera - valmista!

Noiden paksujen ekokaperien pinta on muuten hauskan elävä :)

Käsityörintamalla on tullut edistystä hitaasti. Viimeisimmän huivin kanssa oli hieman vaikeuksia löytää oikea koko, pienoinen purkuoperaatio piti suorittaa pariin kertaan - vielä sittenkin kun olin saanut mokoman pääteltyä :D Ei yhtään hidasta puuhaa... Nyt aloitin pikkuisen testineulontaprojektin, ihan ensimmäiseni!;) Asianomainen itse varmaan hehkuttelee enemmän lähempänä.

PS. Kyttään raivoisasti postilaatikkoa, josko ne paperit sinne joskus ilmestyisivät... :D

Sulkia äitienpäivänä

Ihanan aurinkoinen itienpäivä kului mukavasti perheen ja sukulaisten kanssa. Äidilleni olin löytänyt Kuopiosta ihanan Yrttitarha-julisteen ja mummo sai uusimman huivini.

Ohuesta rowan fine lace- pitsilangasta 5 mm -puikoilla neulottu huivi oli keveä kuin höyhen ja sopii siten hyvin kesän hartianlämmittimeksi. Ohje on nimeltään Sulkahuivi johtuen pitsin sulkamaisesta raidoituksesta ja oli lankaostosteni kaupanpäällinen.

Langan ohuudesta johtuen neulominen kävi hieman verkkaisemmin kuin tavallisesti - tuntui että sitä vain neuloi ja neuloi ilman minkäänlaisia tuloksia :D Pikkuhiljaa nätti kuvio alkoi kuitenkin erottua ja huivikin valmistui parissa viikossa.

Kortit pyöräytin vesiväreillä, äidille soman kukikkaan pakettikortin ja mummolle vaaleanpunaisia orkideoja :3 Mummon kortista en tosin muistanut näpsäistä kuvaa...

Jestas kun tuo ompelukärpänen ei meinaa millään luovuttaa (ei edes housujenlyhennysurakasta, ihme) :D En vain saa aikaiseksi hankkia loppuja tarvikkeita... Lisäksi hameen toteutustapa on vielä vähän hämärän peitossa. Olen suhteellisen arka säveltämään omiani - jos vaikka meneekin pieleen kääks!! - eikä lainaamistani hameompelukirjoista ole tähän mennessä juuri ollut apua :P

Nappimaniaa

Ostamani nappisekoituspussi pääsi käyttöön (tai ainakin muutama nappi), kun innostuin käyttelemään kuumaliimapistoolia. Napit on ihan älyttömän söpöjä ja niistä saa väkerreltyä vaikka mitä - no, tässä tapauksessa kukkia :D Maalasin erittäin yksinkertaiset kukkaset vesiväreillä vesiväripaperille onnistuen sotkemaankin yhden varren kröhöm. Sitten liimailin valitsemani napit kiinni ja tadaa!

Kuumaliima on tosi kätevää ollakseen yhtäaikaa niin kovin ärsyttävää  - ihan liian venyvää ja tarttuvaa ja tietysti kuumaa :D Ja myös nopeasti kovettuvaa, pitää osata liikkua valon nopeudella... Plus sotkevaa, kun pistooliosa on niin kevyt, että se heiluu ympäri pöytää tiputellen liimaa joka paikkaan x)

Mutta kaikista näistä hankaluuksista huolimatta korteista tuli oikein kivoja, loppuja sitten joku toinen kerta :) Sain muuten yhden ohuen pitsihuivinkin valmiiksi! Kunhan saisin aikaiseksi pingottaa sen.

Opiskelurintamalla näyttää oikein hyvältä, kaikki harkkatehtävät on palautettu ja olen siirtynyt opintopisteiden ja todistusten odotteluun (tulisipa ne jo!)... Kesätyöt alkoivat jo ja valmistuminen polttelee 8)

Minttumaari part II

Mua on näköjään purassu joku huivikärpänen, kun en oo mitään muuta tehny vähään aikaan :D Nyt siis (taas) Minttumaari, tällä kertaa omaan käyttöön, turkoosin sijaan ihanan sinivioletista Nallen Taika-langasta. Taaskin luotin nro 6 puikkoihin ja pistelin menemään. Kuvio oli tuttu ja huivi oli pian valmis. Aamut on vielä olleet aika kylmät, etenkin kuuden bussiin lähtiessä, joten huivilla on ollut käyttöä, vaikka tämä kevät tästä koko ajan eteneekin.

Viikko sitten piipahdin pääkaupunkiseudulla kavereita tapaamassa, harmi kun yhden viikonlopun tunnit ei oikein riitä kaikkien näkemiseen 8( Mutta mukavaa oli tällä porukalla, käytiin mm. vetämässä kakkuöverit Kakku Galleriassa, vähän shoppailemassa ja lauantai-iltana ähän tanssimassa. Löysin itselleni ihanan vaaleanoranssin (?) laukun ja aika paljon lankoja :D Saatoin innostua vähän liikaakin, hups! Muttakun niin harvoin pääsee kunnon kaupoille...

Viikko meni töissä nopsaan jälleen kerran. Keskiviikkona osallistuin sairaalan aktiviteettiryhmän (mikä lie oikea termi) järjestämään juoksukouluun. Juoksukoulussa pyritään kiinnittämään huomiota oikeanlaiseen tekniikkaan ja kehittämään omaa, mahdollisimman vähän kuormittavaa, juoksutyyliä. Arviointiin tarvitaan joku ulkopuolinen, sillä itsehän sitä ei pysty näkemään :) Vielä kaksi kertaa jäljellä!

Tänään on ollut kotipäivä, sain pikkuisen tehtyä harjoituskirjaani (enää viikko harkkaa jäljellä, sitten pitäis valmistua..!!). Olen myös katsonut The Tudorsia ja innostunut kortteilemaan pitkästä aikaa. Tällä kertaa korttien juju ovat napit 8)

Marina and the Diamonds

Hempeän harmaanbeigen värinen Marina-huivi oli synttärilahja isoäidilleni. Halusin huivista ison ja lämpöisen, ja sitä siitä todellakin tuli :D Kuvasta näkyy, että huivi on todellakin iso, kun ei kädet yllä pitämään kärjistä kiinni. Lanka on jälleen kerran hyväksi todettua Nallea, puikoilla nro 6.

Parin viikon päästä on tiedossa viikonloppureissu kavereiden luo pk-seudulle, sieltä voisi tarttua mukaan vähän hifistelylankoja hihii! 8) Täälläpäin kun on vähän pienet nämä valikoimat...

Huivin kuvio on todella hauska. Se on ikäänkuin sisarohje Matilda-huiville (samalta tekijältä), jonka tein itselleni vähän aikaa sitten. Oma huivini on vielä päättelemättä ja pingoittamatta, saas nähä mimmonen siitä tulee... Ohjeet on kummassakin huivissa tosi kivat ja selkeät, oikein käyttökelpoiset jatkossakin 8)

Tämän postauksen nimi on itseasiassa yhden hyvän bändin nimi (Marina and The Diamonds, kannattaa ehdottomasti kokeilla), sopi ihan liian hyvin huivin nimeen :D Nuo kuviotkin on ihan timantin näköisiä...

Tänään pitäisi pikkuhiljaa alkaa orientoitua töihin paluuseen. Juuri kun on ehtinyt tottua näihin vapaapäiviin!

Pretty in pink

Pinkit polvipituiset sukat olivat  työn alla jo jokin aika sitten, mutta en vain ole saanut aikaiseksi kirjoitella niistä mihinkään. Ohje on jälleen kerran Novitan sukkalehdestä, toteutettuna pinkillä Nallella ja 3 mm -puikoilla. Itseasiassa aloitin ensimmäisen sukan 3,5-puikoilla, koska arvioin sen riittäväksi oman käsialani mukaisesti. Kymmenen sentin jälkeen tulin toisiin ajatuksiin ja vaihdoin puikot pienempiin :P

Ymmärrän hyvin ihmisten mieltymyksen neuloa molemmat sukat yhtäaikaa. Näissä kävi pitkästä aikaa niin, että ensimmäisen sukan varsi on vähän toista sukkaa löysempi. Johtui tietysti ekoista puikoista olus siitä, että aloitin sukat heti yhden pitsihuivin perään - neulomistyyli on ihan eri. Pikkujuttuja, mutta silti jäi vähän vaivaamaan. Lisäksi innostuin varren neulomisesta niin, että siitä tuli nelisen senttiä ohjetta pidempi... Mutta kyllä niistä tuli kaikesta huolimatta ihan sievät 8)

Miten punaista ja pinkkiä on niin vaikeeta kuvata, kertokaa !!??? Näidenkin kuvien värejä piti "vähän" fiksailla, koska sukat muuttuvat valon ja kameran ansiosta sinertävän vaaleiksi... -.-'

Viimeisin tekele onkin synttärilahjaksi menevä huivi, siellä se nyt kuivuu pingottumassa...
Viimeinen osastoviikko takana harjoittelun osalta - nyt olen ainakin oppinut, miten työkavereita kuuluu juksuttaa aprillipäivänä ;)

Hyvää ja suklaista pääsiäistä!

Minttuinen yllätyshuivi

Ostin tässä joku päivä sitä uutta turkoosia Nalle-lankaa ja mietin, mitä siitä syntyisi. Päädyin Minttumaari-huiviin, jota olen jo vähän  aikaan ihastellut (Repsunkin neulomana). Otin työhön 6 mm -pyöröpuikot ja kilistelin menemään. 

Ohje oli tosi yksinkertainen ja huivi valmistui aika nopeasti. Puikkokoko oli justiinsa hyvä, huivi pingottui tosi nätisti ja kuvio erottuu hyvin. Tällä kertaa oikeasti kastelin huivin vettävaluvaksi ennen pingotusta, aikaisemmin suihkin suihkepullolla jälkeenpäin. Tuli todettua, että tämänkertainen ohjeissakin neuvottu tapa on kyllä parempi. Huivi on helppo pingottaa ilman turhaa kiskomista ja kuviokin asettuu paremmin ja selvemmin nähtäväksi :D Pingotuksen jälkeen suihkuttelin vielä huivin läpi ihan varmuuden vuoksi.

Huiviin taisi tulla ohjetta vähemmän kuvion toistoa, koska sekosin nopeasti laskuissa ja kierrosten laskeminen osoittautui melko haastavaksi. Luuisin kuitenkin, että toistin kakkoskaaviota ehkä 8 kertaa (?) ja näin huivista tuli juuri oikean kokoinen :)

Enää piti keksiä mihin tai kenelle sen laitan, hetken miettimisen jälkeen päädyin ystävääni Anniin, huivihan on ihan hänen näköisensä! Osoite piti vain kysyä ja huivi paketissa postiin, tänään se oli jo päässyt perille, ainakin iloisesta viestistä päätellen 8)

Harkka on jo yli puolenvälin kukapa uskois. Enää viisi viikkoa?! Mutta ei hätää, onneksi on vielä kesätyöt senkin jälkeen ;) Kesää kohti mennään, olen jo jonkun aikaa kulkenut sinnikkäästi kevättakissa huolimatta aikaisten aamujen pikkuisista pakkaslukemista...

Vihannekset

Blogissa on taas ollut aika hiljaista, koska työpäivät vie suurimman osan päivästä, lisäksi aamuisin on ollut aika kylmää joten bussissa neulominen ilman hanskoja ei ole huvittanut... Neuloin tuossa pinkit polvisukat, mutta toisen sukan teko lopahti kärkikavennuksiin - hyvään kohtaan siis. No, ehkä saan sen tässä joku päivä vielä pääteltyä.:') Enemmän mielenkiintoa on sen sijaan vienyt yksi turkoosi huivi...

Äidin merkkipäivän lahjaksi löysin Pentikiltä viimekesäistä aivan ihanaa kuosia olevan tarjottimen. Tiesin myös heti, että myös äiti tykkäisi siitä - ja nappasin kaveriksi keväisen keittiöpyyhkeen, joka kyllä sopisi yhtä hyvin pöytäliinaksi. Eihän sellaista kaunokaista raaski laittaa tahrittavaksi!

Noh, sitten keksin tehdä kortinkin teemaan sopivaksi ja maalasin (melko pikaisesti) vähän vihanneksia ja eikun vaan kiinni korttipohjaan :D Joku tommonen kuva voisi olla hauska keittiöpyyhkeenä tai tiskirättinäkin...

Kävin viimeviikonloppuna piipahtamassa Savon maisemissa tapaamassa ystäviä. Oli kyllä ihana nähdä pitkästä aikaa :3 Se 1,5 päivää oli kyllä aivan liian lyhyt aika, vaikka ehdittiin käydä shoppailemassa ja minä kämpillä kurkkaamassa, että seinät on vielä pystyssä. Ja olihan ne, heti olisi tehnyt mieli jäädä sinne hyörimään ja pyörimään :D Tosin asuinkumppanit puuttuu, joten ois siellä ollu aika tylsää istuskella yksinään...

Onnistuin muuten missaamaan hienon auringonpimennyksen, josta kaikkialla hypetettiin niin kovasti!8( Sen siitä saa kun käy töissä neljän seinan sisässä tilassa, jossa ei ole ikkunaa ja säntäilet ympäriinsä niin että ajantaju on ihan hukassa koko ajan :') Ensi viikolla olisikin taas osastoja tiedossa.

Pikkuleipiä tässä tilanteessa! No, ehkä yksi

Taas muumisitaatti otsikossa! Varmaan alitajuntaa kismittää, kun jätettiin Reetan kanssa jaksojen katsominen kesken kun alkoi olla vain uudempia tyhmempiä jäljellä... :D Aihe ei ole ainakaan ihan puskasta revitty, koska muumeihin liittyy mys serkun synttärikortti. Nämä kaksi ovat tammikuisen korttispurtin tuotoksia, kun tehtailin kerralla ennätysmäärän 7 (jos ei lasketa joulukortteja mukaan).

Tykkään kauheasti noista ekokartongeista! Samoin kuin noista pilkullisista papereista, tekisi mieli vaan säästää ja säästää niitä... Kissakortin kisut on vanhoilla ja aika keskinkertaisilla vesiväreillä sudittu joskus syksypuolella.

Harjoittelu on edennyt huimaa vauhtia, nyt on jo kuudes viikko menossa eli ollaan melkein puolivälissä 8) Aika menee ihan liian nopeasti, tosin onneksi on vielä kesän verran jatkoaikaa. Tällä viikolla olen päässyt osastolle tiirailemaan ja tutustumaan ympyröihin siellä, tosi jännää! Herätys klo 5.20 on kyllä aika aikaisin (bussi lähtee klo 6.10), mutta iltapäivällä pääsee vastapainoksi mukavan ajoissa kotiin :)

Nyt saan vähän aikaa pitää SINISTÄ työtakkia, mikä on aika historiallista - tähän mennessä olen ollut aina valkoisissa lukioaikojen kesätöistä asti !!!

"Talomaalin tähteitä, on siinä taitelija!"

Olen jo jonkun aikaa haaveillut uusista, isommista vesiväreistä. Parisen vuotta sitten olin ostanut  Winsor & Newtonin taskukokoisen vesiväripakkauksen, ja se on aivan ihana. Siinä oli kuitenkin vain 12 väriä, joten koko ajan sai olla sekoittelemassa niitä keskenään. Eilen ostin itselleni 24 värin paletin samalta merkiltä ja se on upea! Paketti oli sopivasti alennusksessa ja lisäksi askartelu- ja taitelijatarvikkeista sai vielä -15 % sinä päivänä, kätevää!

Paketin ainoa miinuspuoli on ehkä se, ettei siihen kuulunut omaa sivellintä. No, onneksi minulta löytyy ihan kelvollisia vanjoha suteja :) Olen eilisestä lähtien vain ihastellut ja silitellyt näitä, äsken pääsin kunnolla kokeilemaan maalausta jee! 

Alla näkyy pakettien huvittava kokoero... Pieniä voi toki käyttää edelleen, ne on ihan  kätevät kuljetella mukana ympäriinsä 8)

Taskukalenterini muuten hävisi yliopistolla joskus joulun tietämillä, ja surin ja etsin sitä monta viikkoa paikoista, joihin uskoin sen unohtuneen. Pari viikkoa sitten yhdeltä tutulta tuli viestiä, että hän oli löytänyt kalenterini - samaisesta luentosalista, jonka olin kontannut läpi useaan kertaan pitkän aikaa sitten! Sain kalenterini sen välissä olleet pikku muistot takaisin, jee!:D Jännä, miten ihan pienet jutut tekevät iloiseksi :)

Olin saanut toisen kaverini tarpeettoman kalenterin käyttööni ja nyt täydensin sitä vanhan kalenterin sisälmyksillä. Koristelin kannenkin timanteilla, helmillä ja haaraniiteillä vähän edellisen yksilön tyyliä jalostaen.

Toivotan kaikille hyvää naistenpäivää!

Keväthuivi

Ullan Myrskylintu on aivan täydellinen huivi. Päätinpä siis tehdä 

yhden myös itselleni. Tällä kertaa värinä raikas vaaleanvihreä samasta langasta kuin edelliselläkin kerralla,  mutta vahingosta viisastuneena 5,0 mm pyöröpuikoilla. Tällä kertaa noudatin kokonaan ohjetta, eikä tarvinnut ruveta soveltamaan.

Isompien puikkojen vaikutus on ilmiselvä - huivi yltää puoleenselkään, kun taas edellisestä versiosta tuli vähän lyhyempi yhdestä ylimääräisestä kierroksesta huolimatta.

Ylemmässä kuvassa näyttää muuten vähän siltä, että mun ponnari olis vaan niskaan asti :D Mutta en oo (vielä) leikannu niitä ;))

Ompelukuume iski, tekis mieli koko ajan surautella kaikkia ihania pussukoita kaikista ihanista kankaista... Kevättä on ilmassa!8)