Olipa kerran tuparit

Vanhoilla jutuilla on hyvä ruveta herättelemään blogia taas henkiin :D Kaverini vietti tupareita elokuussa, ja tämä (melko keväinen) lintukortti tuli tuparilahjan kaveriksi. Kuva syntyi muutamassa minuutissa puukynillä ja mustalla piirustustussilla. Taustana jälleen ekokartonkipohja.

Nyt kun näitäkin kuvia katselee näin pari kuukautta myöhemmin, niin ai että kun ihana kesäinen auringonpaiste! Nytkin on kyllä aurinkoista ja nättiä, mutta ihan erilaisella fiiliksellä :D

Leivoin vielä ekstrana Carmelitas-neliöitä viemisiksi. Ohje löytyi kesällä työkaverin ansiosta Me Naiset -lehdestä. Neliöihin tehdään murutaikinapohja käytännössä jauhoista, kaurahiutaleista ja voista. Päälle laitetaan purkillinen kondensoitua, karamellisoitua maitoa ja puoli levyllistä suklaata - päälle ripotellaan osa taikinamurusta. 

Tämä oli ensimmäinen kerta kun itse tein ohjeen mukaan ja onnistuinkin ostamaan vahingossa ei-karamellisoitua kondensoitua maitoa.  Hyviä tuli näinkin, mutta maito upposi taikinaan ja neliöistä tuli kuivempia ja tiiviimpiä kuin karamellisoidulla maidolla. Karamellisoitu versio on kutakuinkin valmista kinuskia ja joka muodostaa paksun ja ybermakean kinuskikerroksen neliön väliin. Tällä tavalla neliöistä tuli puolivahingossa oikein hyviä naposteltavia :D

Yhdestä annoksesta tulee pieni pellillinen neliöitä, mutta syömistä riittää - nämä ovat melko tuhteja minunkinlaiseni sokerihiiren makuun... :D

Opintojen päästyä vauhtiin syyskuussa on aika vain hujahtanut ohi (kohtahan on jo joulu?) :D Välillä tuntuu, ettei vuorokaudessa ole tarpeeksi tunteja. Pikkuhiljaa olen tässä myös elvytellyt neulomisintoani, niistä lisää sitten myöhemmin...  ;) Puolitoista viikkoa on myös kulunut uuteen kampaukseen tottuessa, aika radikaalisti lähti senttejä viime kampaajakäynnillä.

Hienosti tarkennettu koivuun, Repsu ;D